​Asiakaspalvelu 09 417 00100

Varaa aika

 

Professori Kaliforniasta tuli leikkaukseen Helsinkiin

6.3.2018 17.06

Aurinkoinen ja rauhallinen professori ja silmäkirurgi Michael S. Berlin lähtee kaupunkikävelylle. Se onnistuu vaativan mikrokirurgisen leikkauksen jälkeen. Hänen Suomi-fanituksensa on nyt entistäkin lujempi.

Kaksi vuotta sitten Michael S. Berlinille tehtiin iso selkäleikkaus huippusairaalassa Los Angelesissa.

"Olin sairaalassa kymmenen päivää ja sen jälkeen sairauslomalla kotona kolme kuukautta", hän kertoo. Leikkauksesta ja pitkästä toipumisajasta huolimatta vaiva ei kuitenkaan helpottunut.

"Menin leikkaukseen ja tulin takaisin mukanani entiset ongelmat. Istuminen onnistui, mutta seisominen ja kävely alkoivat tuottaa tuskaa jo viiden minuutin kuluttua. Oikea jalkani puutui. Pelkäsin kompastelevani kävellessäni. Jos 70-80 -vuotiaana kaatuu ja murtaa lonkkansa, kaatuminen voi koitua kohtalokkaaksi", Berlin, 65, toteaa.

Kirurgi tunnistaa ammattilaisen

Nuori Michael Berlin vietti 1960-luvun lopussa vuoden Helsingissä opiskelijavaihdossa. Suomeen tulo oli vahinko, alun perin hänen piti mennä Ruotsiin. Tuo erehdys oli kuitenkin onneksi: Berlin oppi nopeasti suomen kielen ja sai hyviä elinikäisiä ystäviä. Kielitaito on vuosikymmenien aikana hieman ruostunut, mutta ystävyydet ovat kukoistaneet.

"Tiesin, että suomalainen terveydenhoito on oikein hyvää ja ryhdyin tutkailemaan mahdollisuuksia hoidattaa selkäni kuntoon täällä."

Kuka?

Michael S. Berlin, 65

Ammatti: silmäkirurgi, Los Angelesin yliopiston (UCLA) lääketieteen professori

 

Berlin sai paikalliselta lääkärituttavaltaan suosituksen tulla konsultaatioon Helsinki Hospital Spine Centeriin. Hän päätyi neurokirurgi Esa-Pekka Pälvimäen vastaanotolle. Pälvimäen asiantuntemus teki heti vaikutuksen kokeneeseen professoriin.

"Kyllä toinen kirurgi ymmärtää, millainen hyvän kirurgin pitää olla. Aistin Pälvimäen intohimon työhönsä. Hän kuunteli minua tarkkaan ja perehtyi tuntikausia sairaushistoriaani."

Berlin kertoi Pälvimäen tutkimuksista ja diagnoosista myös lääkärikollegoilleen USA:ssa.

"Myös he arvostivat hänen tarkkaa näkemystään."

Samana iltana ylös ja kävelemään

Harkintansa tuloksena Pälvimäki päätyi leikkaamaan selkäytimen hermojuuren juuriaukon ulommaisten osien ahtauman, joka aiheutti Berlinin vaivat. Kolmen tunnin leikkaus tehtiin mikrokirurgisesti. Se oli vaativa jo aiemman leikkauksen arpikudoksen takia.

"Täydellisestä onnistumisesta en voinut antaa takeita, mutta haittaa leikkauksesta ei ainakaan olisi. Teimme päätöksen leikkauksesta yhteisymmärryksessä ja toivoimme, että liikehermon aiheuttamat halvausoireet ja kivut vähenisivät", Pälvimäki sanoo.

Niin tapahtui. Berlin ihmettelee, että hän kykeni nousemaan vuoteesta ja kävelemään heti leikkauksen jälkeisenä iltana. Ei puhettakaan kuukausien mittaisesta sairauslomasta.

"En ole vain hyvissä, vaan parhaissa käsissä"

"Näin myös huoneeni ikkunasta Ekbergin kahvilan ikkunat, joten oli kiire päästä sinne", hän naurahtaa.

Kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen Berlin oli täydessä työn touhussa, ja selkä tuntuu paljon paremmalta. "Hermoleikkaus vie aikaa parantua, mutta jo nyt pystyn kävelemään tapaamisiin."

Rautakangesta liikkuvaksi

Toki leikkaus olisi voitu tehdä USA:ssakin. Periaatteessa. "Siellä kirurgit eivät halua ottaa vaativan uusintaleikkauksen riskiä. Mieluummin he jättivät minut rautakangeksi", Berlin sanoo.

Hän tekee tutkimusyhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa ja tutustuu parhaillaan oman alansa uusimpaan glaukooman leikkaustekniikkaan. Tutkimuslaboratorio sijaitsee Saksassa, ja menetelmän testaus alkaa Suomessa puolen vuoden aikana.

"Se antaa minulle hyvän syyn palata tänne taas uudelleen."

Neurokirurgi Esa-Pekka Pälvimäki vastaa

1. Millaisesta vaivasta ja leikkauksesta oli kyse? Kuinka yleisiä ko. leikkaukset ovat?
Kyse on varsin tavanomaisesta välilevyrappeumasta ja siihen liittyvästä selkäydinkanavan ahtaumasta, joka oli leikattu jo aiemmin USA:ssa vanhanaikaisella, avoimella tekniikalla. Samalla oli tehty myös laaja luudutusleikkaus. Jäljelle jäi selkäytimestä lähtevän hermojuuren puristustila selkäydinkanavan ulkopuolelle. Se aiheutti kipua ja lihashalvauksen sekä tuntohäiriön. Selkäydinkanavan ulkopuoliset, selkärangan sivulla sijaitsevat, niin sanotut foraminaaliset, ekstraforaminaaliset ja supralateraaliset hermojuuren ahtaumat ovat harvinaisempia ja niiden leikkaaminen vaatii erityisosaamista joka tapauksessa, ja erityisesti, jos selkää on leikattu aiemminkin.

2. Eli vaivaa ei saatu kuntoon USA:ssa. Kerrotko enemmän siitä?
Alkuperäisessä leikkauksessa ei mielestäni kiinnitetty riittävästi huomiota varsinaisiin oireisiin, jotka potilaan elämänlaatua huononsivat, vaan leikattiin kuvalöydöksen perusteella hiukan liikaa, eli niin sanotusti "leikattiin kuvia". Potilasta ei kuunneltu ja tutkittu kyllin tarkasti. Hänelle tehtiin erittäin iso avoleikkaus ja myös luudutustoimenpide, joka oli mielestäni alun perinkin tarpeeton.

Ilman mikroskooppia tehtävät selkäleikkaukset aiheuttavat merkittävästi enemmän arpi- muodostusta ja muita ongelmia. Ensimmäinen leikkaus oli kestänyt seitsemän tuntia, mikä on ainakin minun mielestäni käsittämättömän pitkä leikkausaika alkuperäiseen tilanteeseen ja sen vaatimaan leikkaushoitoon nähden.

Alkuperäisen tilanteen perusteella Helsinki Hospital Spine Centerissä olisi tehty kahteen tasoon mikrokirurginen toimenpide, jonka olisi voinut toteuttaa päiväkirurgisesti. Potilas olisi kotiutunut leikkauspäivänä, ja leikkaus olisi tuonut hänen oireisiinsa avun. Alkuperäisessä leikkauksessa ei myöskään kohdennettu hermojuuren vapautustoimenpidettä juuri kohtaan, joka merkittävästi potilasta vaivasi, vaan kohta jäi ahtaaksi. Oire jäi ja pahenikin leikkauksen jälkeen. Leikkauksessa ajateltiin liikaa luita ja liian vähän hermoja. Potilaalle ehdotettiin vielä taannoin erittäin laajaa luudutusleikkausta rintarangasta ristiluuhun asti, mikä olisi mielestäni ollut selkeästi virhe.

3. Kuinka leikkaus sujui?
Leikkaus oli varsin työläs aiemman avoleikkauksen aiheuttaman merkittävän lihastuhon ja arpikudoksen takia. Tämän vuoksi leikkauksessa kului normaalia kauemmin aikaa. Leikkaus toteutettiin mikrokirurgisesti käyttäen isoa suurennusta. Arpikudos ja hermoa puristavat kudokset irrotettiin varovasti hermon ympäriltä. Vaikka leikkaus oli työläs ja vaativa, se sujui normaalisti. Olemme tottuneet hoitamaan Helsinki Hospital Spine Centerissä vastaavia tapauksia. Kirurgin on vain sitkeästi ja kärsivällisesti leikattava isolla mikroskooppisuurennoksella näkökontrollissa, kunnes ongelma on ratkaistu.

4. Entä jälkihoito ja seuranta, kun välimatka on näin pitkä?
Potilas on käynyt alkuvaiheen jälkitarkastuksessa pari viikkoa leikkauksen jälkeen. Silloin todettiin, että haava on parantunut hyvin, ja jalka toimii paremmin. Häneen ollaan yhteydessä puhelimitse. Hän on tulossa takaisin Suomeen muissakin asioissa, joten hoidamme varsinaisen jälkitarkastuksen silloin. Kuten muutkin Helsinki Hospital Spine Centerin potilaat, hän voi soittaa oman neurokirurginsa puhelimeen 24/7, jos jotain ongelmia ilmenee. Meille on tärkeää, että potilas voi aina ottaa yhteyttä suoraan lääkäriinsä mahdollisissa ongelmissa.

Meillä pääset erikoislääkärin vastaanotolle ilman lähetettä. Kysy lisää tai varaa aika!

 
Jussi Antinheimo
NeurokirurgiLue lisää
Elena Haapaniemi
NeurologiLue lisää
Leena Kivipelto
NeurokirurgiLue lisää
Juha Pohjola
NeurokirurgiLue lisää
Timo Pohjolainen
FysiatriLue lisää
Kaija Puustjärvi-Sunabacka
FysiatriLue lisää
Esa-Pekka Pälvimäki
NeurokirurgiLue lisää
Jari Siironen
NeurokirurgiLue lisää