​Asiakaspalvelu 09 417 00100

Varaa aika
Artikkeli

Artikkeli

 

 

Harvinainen kasvain pysäytti Janitan elämän

16.4.2018 16.00

”Olenko tässä todella minä?” Huhtikuinen aurinko paistoi auton tuulilasiin Tuusulantiellä. Etupenkillä istuva Janita Krips tunsi olevansa matkalla kuin elokuvassa. Vielä hän ei tiennyt, olisiko sen loppu onnellinen vai onneton.

Joogaa, juoksua ja pilatesta – Janita Krips on aina rakastanut urheilua, mutta vuoden 2016 alkupuolella selkä tuntui rasittuvan herkästi varsinkin lenkkeilystä. Työterveyshoito passitti Janitan röntgeniin. Hän oli työmatkalla Kapkaupungissa, kun yleislääkäri soitti ja kertoi, että kuvissa näkyi selän välilevyissä pahanlainen kuluma.

”Pelästyin ensin. Sitten sisuunnuin ja päätin urheilla entistä enemmän.”

Pitkän paluulennon jälkeen Janitan vasen jalka puutui ja sitä alkoi särkeä. Lääkärikin päätyi samaan lopputulokseen: selälle pitää tehdä jotakin. Hän passitti Janitan ortopedin vastaanotolle, joka puolestaan kirjoitti lähetteen magneettikuvaukseen, että Janita saisi mielenrauhan.

Itku oli tulla

”Kuvat saatuaan ortopedi soitti. Hän puhui paljon. Erotin selostuksen keskeltä vain sanan 'kasvain'. Ortopedi totesi, ettei hänen ammattitaitonsa riitä enempään, vaan hän kirjoittaa lähetteen HUSin neurokirurgiselle osastolle.”

Janitan selkä oli kipeytynyt entisestään, eikä tieto kuvauksen tuloksesta ainakaan rauhoittanut häntä. Hän ei halunnut jäädä jonottamaan pääsyä julkiseen hoitoon. Koska työpaikan sairausvakuutus oli melko laaja, Janita päätyi googlailemaan parhaita mahdollisia yksityissairaaloita ja kirurgeja.

”Soitin Helsinki Hospitaliin. Jo ensimmäisen puhelun aikana minusta huolehdittiin niin ihanasti, että oli tulla itku.”

Kuka?

Janita Krips, 33
Ammatti: Liiketoimintayksikön esimies
Harrastukset: Juoksu ja jooga

 

Parin päivän kuluttua hän istui neurokirurgi Esa-Pekka Pälvimäen vastaanotolla kuvat mukanaan. Olo tuntui sumuiselta. Ajatus kasvaimesta kummitteli mielessä. 

”Viidessä minuutissa Esa-Pekka otti tilanteen haltuunsa. Hän totesi, että kyseessä on hyvänlaatuinen ependymooma, joka on kiinni selkäytimen hermoissa ja aiheuttaa jalan puutumisen. Sairaus on todella harvinainen. Sellainen todetaan vain yhdellä ihmisellä miljoonasta.”

Ei ollut tietoa, kuinka kauan ja kuinka nopeasti kasvain oli ehtinyt kehittyä. Janitan vasen reisi alkoi olla jo tunnoton. Esa-Pekka Pälvimäki ehdotti pikaista leikkausta.

”Sulattelimme tietoa avomieheni Markon kanssa. Viikonloppuna kävin vielä työreissulla Oulussa ja järjestelin 4-vuotiaan tyttäreni hoitoja niin, että pääsisin leikkaukseen jo tiistaina.”

Mutkat selvisivät

Mutta kaikki ei aina suju suunnitellun käsikirjoituksen mukaan. Oulun lentokentällä juuri ennen paluumatkaa Janita sai tietää, ettei työnantajan vakuutus korvaisikaan leikkausta kokonaisuudessaan. Väliin jäi summa, jollaista hänellä ei ollut tilillään.

”Pelkoni pääsivät irti. Soitin hermoillen sairaalaan, mitä nyt tehtäisiin, kun leikkausaika oli varattu. Sairaalasta rauhoitettiin, että maksusuunnitelmakin järjestyisi tarvittaessa.”

Autossa matkalla leikkaukseen sekavat ajatukset pyörivät Janitan päässä: "Onko tämä todella minun elämääni? Enhän minä voi olla näin sairas? Jos minulle sattuu jotain, lapsellani ei ole äitiä!” Hän jäi saman tien sairauslomalle työpaikastaan B.Braun Medicalista. Yritys myy terveydenhuollon tarvikkeita.

”Uskoisiko kukaan elokuvaa, jossa työtoveri kertoo vieneensä juuri neurokirurgisia instrumentteja Helsinki Hospitaliin, jonne itse on menossa seuraavana päivänä leikkaukseen?”

Janita tunsi selässään kylmiä väreitä. Niillä välineillä hänet leikattaisiin.

Viestit kulkivat

Kenraaliharjoitus vei Janitalta suurimman jännityksen. Leikkaussaliin hän käveli omin voimin ja pohti enimmäkseen toisarvoisia seikkoja, kuten millaista on maata käänneltävänä ilman rintsikoita tai kuinka leikkaussalin henkilökunta jaksaa nostella häntä.

Leikkaus kesti neljä ja puoli tuntia. Leikkauksessa oli mukana myös neurokirurgi Juha Pohjola. Janitan äiti ja isosisko olivat sen ajan kuin tulisilla hiilillä, yksi parhaista ystävistä odotti viestiä läheisen kahvilan pöydässä, ja avomies Markon puhelimessa pyöri kiihkeä Whatsapp-rinki.

”Heräsin siihen, kun Esa-Pekka nosteli jalkojani ja antoi puhelimessa selontekoa Markolle leikkauksen kulusta.”

Illalla Janita kävi jo normaalisti vessassa hoitajan avulla. Lääkkeet pitivät kivut kurissa, ja sairaalassa meni lopulta kaksi yötä. Sairauslomallaan Janita ei ollut sänkyyn sidottu. Kävellä sai ja piti, mutta selkää ei saanut taivuttaa neljään viikkoon. Lapselleen hän kertoi, että haavaa pitää varoa. Äiti saapui kotiavuksi.

Tässä ja nyt

Kasvain lähetettiin patologille. Kävi ilmi, ettei se ollut kaikkein hyvälaatuisin. Leikkauksessa se saatiin poistettua kokonaan, mutta sairaudessa on riski, että kasvain voi uusia myös päähän. Niinpä sekä Janitan selkä että pää on kuvattu leikkauksen jälkeen uudestaan. Nyt hän on HUSin seurannassa ja seuraava kuvaus on tarpeellinen vasta vuonna 2019.

”Toipumiseni sujui fyysisesti hyvin.” 

Janita leikattiin huhtikuussa. Kesäkuussa hän lähti juoksulenkille.

”Menetin ensimmäistä kertaa tuntuman omaan kroppaani. Minua turhautti, että lihakseni olivat leikkauksen jälkeen jumissa, koska varoin selkääni pitkään. Olenkin käynyt hierojalla kuntouttamassa lihaksiani.”

Välillä kuluu päiviä, ettei hän edes muista selkänsä olemassaoloa. Henkinen toipuminen sen sijaan on tapahtunut hitaammin.

”Ensin keskityin täysin siihen, että tulen kuntoon. Oman terveytensä ottaa helposti itsestäänselvyytenä. Tajusin, etten olekaan kuolematon. Mitä tahansa saattaa tapahtua. Sairastuminen pysäytti minut. Olkoon miten klisee tahansa, tunnen, että elämä on tässä ja nyt.”

Mutta kuinka hukassa Janita olisi ollutkaan ilman päteviä ammattilaisia ja läheisiään?

”Oli lohdullista, että tunsin, miten minusta oikeasti välitettiin. Marko oli vierelläni kuin kallio, äiti huolehti, ja Helsinki Hospitalissa minua kohdeltiin inhimillisesti. He saivat minut hyvälle mielelle ja tunsin oloni turvalliseksi.”

Leikkauksen jälkeen Janitan isosisko kysyikin, mikä mahtaa olla Esa-Pekka Pälvimäen osoite.
Hän tahtoi lähettää kirurgille kortin: ”Kiitos, kun pelastit siskoni hengen.”


Meillä pääset erikoislääkärin vastaanotolle ilman lähetettä. Kysy lisää tai varaa aika!

 
Jari Siironen
NeurokirurgiLue lisää
Esa-Pekka Pälvimäki
NeurokirurgiLue lisää
Kia Pelto-Vasenius
FysiatriLue lisää
Johan Marjamaa
NeurokirurgiLue lisää
Jussi Antinheimo
NeurokirurgiLue lisää
Leena Kivipelto
NeurokirurgiLue lisää
Elena Haapaniemi
NeurologiLue lisää
Juri Kivelev
NeurokirurgiLue lisää
Juha Pohjola
NeurokirurgiLue lisää
Timo Pohjolainen
FysiatriLue lisää